Kirkon ulkomaanavun EAPPI-projekti on humanitaarisen avun nimissä toteutettu yksipuolinen poliittinen ohjelma

2.4.2008

Kirkon ulkomaanapu osallistuu EAPPI-projektiin (Ecumenical Aid Program in Palestine and Israel), joka on humanitaarisen avun kauniiseen pakettiin kääritty poliittinen ohjelma. Sen tavoittena on "vaikuttaa EAPPI -vapaaehtoisten kotimaassa yleiseen mielipiteeseen ja Lähi-itää koskevaan ulkopolitiikkaan, jotta palestiinalaisalueiden laiton miehitys saataisiin lopetettua ja luotua elinkelpoinen Palestiinan valtio."[i] Tässä tarkoituksessa palestiinalaisalueille lähetetään myös suomalaisnuoria vapaaehtoisiksi ihmisoikeustarkkailijoiksi, ja myöhemmin heidät sitoutetaan vaikuttamistoimintaan kotimaassaan.

On sinänsä hiukan outoa, että Kirkon ulkomaanapu osallistuu ohjelmaan, joka on näin selkeästi tavoitteenasettelussaan poliittinen. Koska on kyseessä polittiinen ohjelma, ja siihen osallistuvat nuoret sitoutetaan osallistumaan myös myöhemmin kotimaassaan tämän poliittisen ohjelman ajamiseen esiintymällä ja/tai kirjoittamalla, pitäisi sen ehdottomasti tarjota siihen osallistuville laajempi kokonaiskuva tilanteesta, jotta heistä ei tulisi yksipuolisen propagandan välikappaleita. Jos EAPPI -ohjelma olisi alkuunkaan tasapuolinen, sen julkisena tavoitteena olisi Israelin miehityksen lopettamisen ohella terrorin ja terroriin kiihottamisen lopettaminen palestiinalaispuolella.

Kun vapaaehtoiset pyrkivät "tietoisuuden lisäämiseen kotimaassaan, jotta ihmiset alkaisivat painostaa poliittisia päättäjiä" (vapaaehtoinen Katariina Sorri Tule ja Auta -lehdessä 1/2008), heidän tulisi ja tavata myös konfliktin israelilaisia osapuolia ja ottaa selvää laajasti taustoista eikä vain nojata omaan kapeaan kokemukseensa. EAPPI:n israelilaiset kumppanuusjärjestöt ovat pääasiassa tunnetusti palestiinalaismielisiä vasemmistolaisia ääriliikkeitä, jotka eivät edusta yleisesti israelilaisten tai palestiinalaisalueiden juutalaisten kokemusta tilanteesta.

Kun ottaa huomioon EAPPI:n poliittisen tavoitteen, ei voi hyväksyä yksipuolisia viestejä, joita vapaaehtoiset kirjoittavat - esimerkiksi tunteisiin vetoavia kuvauksia tarkastuspisteiltä ilman minkäänlaista kuvaa siitä, minkälaisia turvallisuusuhkia israelilaiset sotilaat joutuvat kohtaamaan työssään tai antamatta mitään käsitystä lukijalle siitä, kuinka paljon terrori-iskuja noilla tarkastuspisteillä on pystytty ehkäisemään.

EAPPI -ohjelma sanoo pyrkivänsä lopettamaan Israelin "laittoman miehityksen", mutta ei mitenkään selvitä, minkä lain mukaan Israelin miehitys on laiton? Alueet joutuivat Israelin valtaan vuoden -67 sodassa, jonka aloittivat ympäröivät arabimaat Israelin tuhoamistarkoituksessa, Gazaa miehittänyt Egypti ja Länsirantaa miehittänyt Jordania etunenässä. Kuuden taistelupäivän jälkeen nuo alueet olivat Israelin joukkojen hallinnassa. Heti sodan jälkeen (16.6.67) Israelin parlamentti tarjosi alueiden takaisinluovutusta rauhansopimusta vastaan, johon arabimaat vastasivat saman vuoden syyskuussa Khartumin kokouksessa kolmella EI:llä: EI Israelin tunnustamista, EI rauhaa Israelin kanssa, EI neuvotteluja Israelin kanssa. Tästä siis alkoi "laiton miehitys".

Sen jälkeen Israel on tehnyt useita tarjouksia arabiosapuolelle. Oslon prosessi, jonka seurauksena Arafat joukkoineen pääsi palestiinalaishallintoa rakentamaan, pysähtyi 90-luvun puolivälissä alkaneeseen itsemurhaterroriin. Vuonna 2000, terrorin yhä jatkuessa, Israel tarjosi 95% alueista ja Jerusalemin jakamista rauhansopimuksen vastineeksi, mutta Arafat hylkäsi tarjouksen ja laukaisi sen sijaan syksyllä 2000 ennennäkemättömän terrorikampanjan Israelia vastaan.

YK:n päätöslauselma 242, joka velvoittaa Israelin vetäytymään, velvoittaa toisaalta arabiosapuolta, sillä sen mukaan myös Israelin tulee saada elää rauhassa tunnustettujen ja turvallisten rajojen sisällä. Jos EAPPI -ohjelma olisi alkuunkaan tasapuolinen, sen julkisena tavoitteena olisi Israelin miehityksen lopettamisen ohella terrorin ja terroriin kiihottamisen lopettaminen palestiinalaispuolella.

Minkä lain mukaan juutalainen asutus Länsirannalla on laitonta? Tietääkseni kansainväliset lait kieltävät väestön pakkosiirrot, mutta eivät vapaaehtoista asutusta. Juutalaisasutus Länsirannalla ja Gazassa on satoja vuosia vanhaa ja katkesi ainoastaan Jordanian ja Egyptin miehityksen ajaksi vuosina 1948-67. Millä perusteella juutalaisvähemmistö ei saisi elää palestiinalaisalueilla, kun samaan aikaan Israelissa elää useita etnisiä ja uskonnollisia vähemmistöjä, mm. arabivähemmistö, joilla on täydet kansalaisoikeudet? Minkä tähden minkään suvaitsevaisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen pyrkivän tahon pitäisi tukea etnisesti juutalaisista puhdistetun palestiinalaisvaltion syntymistä?

Kirkon ulkomaanavun Marianne Heikkilä vastasi kysyessäni häneltä hänen turva-aitaa jyrkästi tuomitsevista kannanotoistaan, että Israelin on oikeus ja velvollisuus suojella kansalaisiaan vaikka turva-aitamuurilla, mutta että se pitäisi rakentaa Israelin ja palestiinalaisalueiden rajalle, muuten se on kansainvälisen oikeuden vastainen. Vihreä linja ei kuitenkaan ole virallinen raja, se on vuoden -48 aselepolinja. Israelin ja palestiinalaisalueiden rajat ovat yksi rauhanprosessin neuvottelujen aihe, eikä vuoden -48 aselepolinja ole kuin yksi mahdollinen rajanvetolinjaus. Rajoista neuvoteltaessa on paljon muitakin mahdollisia kansainvälisiä päätöksiä ja aselepolinjoja, joita pitkin rajat voivat kulkea. Israel rakensi turva-aidan turvallisuuden takia, ei jakaakseen alueen. Se on alusta asti ilmoittanut, että rakennelmaa voidaan siirtää, jos rauhansopimukseen päästään ja pysyvistä rajoista sovitaan.

Useille kristillisille rauhanliikkeille, joita EAPPI:kin edustaa, on tyyppillistä, että ne heittelevät kepeitä ylimielisiä opetuksia lähimmäisenrakkaudesta ja muodikkaita iskulauseita ja vaatimuksia pysähtymättä hetkeksikään miettimään, mitä niiden toteuttaminen käytännössä merkitsisi niiden elämässä, joita asia koskee. Otetaan esimerkiksi tämä vaatimus turva-aitamuurin sijainnista: mitkä olisivat olleet seuraukset, jos Israel olisi jättänyt sen ulkopuolelle juuri pahimmin terrorihyökkäyksen kohteeksi joutuneet juutalaiskylät vihreän linjan toisella puolella? Intifadan aikana tehtiin yli 20 000 iskua ja iskun yritystä, ja hyvin suuri osa niistä kohdistui juutalaisasutuksiin palestiinalaisalueella. Olisiko nämä ihmiset pitänyt jättää oman onnensa nojaan? Vai olisiko kymmenettuhannet ihmiset pitänyt pakkosiirtää kodeistaan Israelin puolelle terroristien painostuksen vuoksi? Tätä kokeiltiin Gazassa paljon pienemmän ihmisjoukon kanssa eikä siitä seurannut mitään hyvää kenellekään. Gazasta siirretyt ihmiset menettivät kotinsa ja toimeentulonsa, monet heistä ovat edelleen tilapäismajoituksessa ja hyvin vaikeassa elämäntilanteessa.

Gazan "vapauttaminen" juutalaisasukkaista ei tuonut myöskään sen palestiinalaisväestölle rauhanomaista kehitystä ja hyvinvointia. Muutamassa päivässä luovutuksen jälkeen tuhottiin israelilaisten koskemattomana luovuttamat suuret viherhuoneet, jotka olivat tarjonneet monelle alueen palestiinalaiselle työpaikan. Tyhjiksi jääneistä Pohjois-Gazan juutalaiskylistä ruvettiin ampumaan jatkuvasti Israelin puolelle raketteja, joiden määrä vetäytymisen jälkeen on nelinkertaistunut. Gaza muuttui terrorijärjestöjen hallitsemaksi alueeksi, jossa eri ryhmittymien välinen väkivalta on ollut brutaalia ja jossa muuten myös arabikristittyjen vainoaminen on lisääntynyt.

Kirkon ulkomaanavun edustajien mukaan liikkumisrajoitukset ja muut toimet "tulisi kohdistaa vain terrorismiin osallistuviin, jotta ei olisi kyseessä kollektiivisen rankaisun muoto". Jos jollakulla olisi tiedossaan keino, kuinka tuo hurskas vaatimus voitaisiin toteuttaa, se olisi sensaatiomainen keksintö, josta kaikki terrorismia torjuvat hyötyisivät! Silloin voitaisiin esimerkiksi täysin luopua sellaisesta "kollektiivisen rankaisun" muodosta kuin lentoasemien turvatarkastusjonoista, joilla niilläkin usein "kohdellaan ihmisiä kuin karjaa", kuten eräs EAPPI -vapaaehtoinen kirjoittaa turvatarkastuspisteistä.

Valitettavasti kyseessä ovat vain tyhjät sanat, sillä tällaista keinoa ole. Terrorismin luonteeseenhan kuuluu, että sen suorittajat eivät käytä sotilas- tai poliisiunivormuja, jonka kautta laillisen voiman käyttäjät asettavat oman henkeänsä alttiiksi muiden suojelemiseksi. Päinvastoin, tarkoituksena on käyttää juuri haavoittuvimpia terrori-iskujen suorittamiseksi, esimerkiksi naisia ja lapsia. Näistä voi lukea esimerkkejä seuraavista linkeistä:

Naisia terrori-iskujen suorittajina:

http://www.mfa.gov.il/MFA/MFAArchive/2000_2009/2003/1/The%20Role%20of%20Palestinian%20Women%20in%20Suicide%20Terrorism

Itsemurhapommittajan naamioiminen raskaana olevaksi naiseksi: http://www.liveleak.com/view?i=9a4_1202868059

Lasten hyväksikäyttö terrori-iskuissa:

http://www.mfa.gov.il/MFA/MFAArchive/2000_2009/2002/4/Abuse%20and%20Exploitation%20of%20Minors%20to%20Carry%20out%20Terr

Lisäksi esimerkiksi ambulanssien käytöstä aseiden, pommien ja terroristien kuljettamiseksi on useita tapauksia, joista on myös filmimateriaalia tarjolla esimerkiksi tässä osoitteessa: http://www.takeapen.org/Takeapen/Templates/showpage.asp?DBID=1&LNGID=16&TMID=84&FID=1350

Kun liikkumisrajoituksia ei selvästikään voi kohdentaa vain terroristeihin, pitäisikö ne siis poistaa? Mitkä olisivat näiden vaatimusten toteuttamisen seuraukset? Väkivallan ja itsemurhaterrorin kannatus ei ole vähentynyt palestiinalaisten keskuudessa Arafatin kuoltua, päinvastoin. Koko Palestiinan itsehallinnon ajan nimenomaan lapsiin ja nuoriin on kohdistettu valtava aivopesu, jonka tuloksena vuonna 2001 palestiinalaisen psykologin Massalhan tutkimuksen mukaan yli 50%  6-11-vuotiaista palestiinalaislapsista haaveili tulevansa isona itsemurhaiskijäksi. Palestiinalaisiin lapsiin kohdistuvasta vihakasvatuksesta voi lukea runsaasti raportteja esimerkiksi Palestine Media Watch:in sivustolta (http://www.pmw.org.il/).

Tämän vuoden maaliskuussa juutalaiskouluun tehdyn iskun jälkeen, jossa menehtyi 8 koulun opettajaa ja oppilasta sekä iskun tekijä, Abbasin johtamaa Palestiinan itsehallintoa edustava sanomalehti Al Hayat Al Jadida julisti iskun tekijän shahidiksi, islamilaisen pyhän sodan marttyyriksi, joka on mitä korkein ja arvostetuin arvoasema. Ei siis ole ihme, että maaliskuun lopussa julkaistun palestiinalaisen Khalil Shikakin johtaman mielipidetutkimuksen mukaan 84% palestiinalaisista kannatti juutalaiskouluun tehtyä itsemurhaiskua.

Liikkumisrajoitusten poistaminen olisi Israelin siviiliväestön jättämistä aivan suoraan terrorille alttiiksi. Mutta mikä on juutalaisen ihmisen liikkumisvapaus palestiinalaisten keskuudessa? Mistä syystä juutalaisvähemmistön pitää elää palestiinalaisalueilla sotilaiden turvaamana ja aitojen sisällä ja kulkea luodinkestävillä laseilla varustetuilla autoilla? Eräs EAPPI-vapaaehtoinen nostaa tavallaan tämän todella näkymättömäksi jääneen kysymyksen esiin kirjoittamalla: "Toisen intifadan myötä israelilaisia on kielletty menemästä palestiinalaisalueille."

Tosiasiassa ei ole kyse kiellosta vaan varoituksesta, joka seurasi intifadan puhjettua syksyllä 2000 tapahtunutta karmaisevaa tapausta: kaksi nuorta siviilissä olevaa israelilaismiestä eksyi tieltä ja ajoi vahingossa Ramallahiin. Siellä he menivät etsimään apua poliisiasemalta. Sen sijaan että heidät olisi neuvottu takaisin tielle, heidät brutaalisti murhattiin siellä, minkä jälkeen heidän ruumiinsa heitettiin poliisiaseman ikkunasta alhaalla odottavan ihmisjoukon käsiin, joka raahasi ruumiita kaduilla "Allahu akbar" -huutojen saattelemina. Koko tapauksen kuvasi Italian televisio.

EAPPI-vapaaehtoiset eivät näytä kykenevän kyseenalaistamaan mitään heille opetettua. He eivät esimerkiksi kysy, mistä johtuu, että 400 juutalaisasukasta varten tarvitaan 4000 sotilasta suojaamaan heidän turvallisuuttaan, kun taas palestiinalaislapsen koulumatkaa "suojaamaan" riittää pari aseistamatonta ja kokematonta EAPPI-vapaaehtoista. Kuka oikeastaan on pahemmin uhattuna? Luulevatko vapaaehtoiset todella, että israelilaissotilaat ovat siellä muuten vain?

Juutalainen ei voi vierailla palestiinalaiskylässä, koska he eivät selviäisi siellä montaakaan minuuttia hengissä. Jos KUA olisi todella tasapuolinen, se puuttuisi myös tähän paljon pahempaan näkymättömään liikkumisrajoitukseen, joka osuu ongelman ytimeen - ihmisten mieliin kasvatettuun ideologiseen ja uskonnolliseen vihaan ja murhaamisen ihannointiin. Tämä on se myrkky, joka estää todellisen rauhan mahdollisuudet Lähi-idässä.

Suomen Take a Pen

[i]     http://www.eappi.fi/fi/etusivu/index.php?id=28