Suomalaiset oppikirjat, tiivistelmä

                                                                                                     Kangasalla 12.11.2008

Hyvä Bjarne Kallis!

ICEJ:n puheenjohtaja Juha Ketola välitti minulle pyyntösi saada lyhennelmä suomalaisten 8. luokan oppikirjojen sisältämistä viidestä räikeimmästä virheestä Lähi-idän konfliktin suhteen.

Oppikirjoissa esiintyy karkeasti ottaen seuraavanlaisia puutteita: 1. suoranaisia asiavirheitä, 2. asenteellisia sanavalintoja, 3. vääristelyä vaikenemalla olennaisista tosiseikoista, 4. puolueellisuutta ja valheellisia rinnastuksia ja 5. asenteita muovaavia tehtäviä.

Seuraavassa joitakin esimerkkejä:

1. Suoranaisia asiavirheitä

- Seuraavassa puhutaan Palestiinan valtiosta, joka olisi ollut olemassa ennen vuotta 1948:

Maria Lähteenmäki etc: Kronikka 8 (s.167):

Nuori valtio (Jordania) joutui heti ankaran ristipaineen alle: osa jordanialaisista unelmoi arabien yhteisestä suur-Arabiasta, johon liitettäisiin kaikki Lähi-idän arabialueet. Alueiden valtaaminen toiselta arabivaltiolta Palestiinalta heikensi tämän unelman toteutumismahdollisuutta.

- YK:n jakopäätöstä (29.11.1947, päätöslauselma 181) väitetään pelkäksi suunnitelmaksi tai ehdotukseksi:

Matti J. Castrén etc: Historia ja me 8:

Yhdistyneet kansakunnat ehdotti Palestiinan jakoa. Ennen kuin YK ehti tehdä päätöstään, julistautui Israel itsenäiseksi.

Sari Halavaara etc: Kaleidoskooppi (s.169)

1947 Yhdistyneet kansakunnat laati suunnitelman Palestiinan jakamisesta juutalais- ja arabivaltioksi.. Ennen kuin kiista saatiin ratkaistua, juutalaisjohtajat julistivat alueensa itsenäiseksi Israelin valtioksi 1948. Tästä kiivastuneina arabimaat julistivat sille sodan.

2. Asenteellisia sanavalintoja

- Palestiinan mandaattialueesta puhutaan vain arabien kotimaana ja "heidän maanaan", toiset oppikirjat puhuvat arabeista "alkuperäisväestönä", joka on poliittisesti kantaaottava nimitys. Molemmilla osapuolilla on omat perusteensa kutsua itseään alkuperäisväestöksi ja aluetta kotimaakseen, siksi oppikirjan pitäisi käyttää neutraalimpia ilmaisuja kuten esimerkiksi "alueen arabiväestö": 

Kalevi Ahonen etc.: Historian tiet 8: Palestiinasta tulee Israel (s.246-8)

Siirtolaisuutta rohkaisi Englannin 1917 antama Balfourin julistus, jossa juutalaisille lupailtiin kansallista kotia Palestiinaan. Arabien mielestä englantilaisilla ei ollut mitään oikeutta antaa näitä lupauksia, sillä Palestiina oli heidän kotimaansa...YK:n tekemän päätöksen mukaan Palestiina oli jaettava kahtia siten, että maahan syntyisi sekä juutalainen että palestiinalainen valtio. Arabien mielestä ei edes YK:lla ollut oikeutta puuttua heidän maansa asioihin.

Anne Mattson etc: Historia nyt 8 (s.155):

1900-luvun alussa juutalaiset eri puolilta maailmaa muuttivat Palestiinaan...Alueen alkuperäisväestö ei pitänyt muuttajista, jotka tunkeutuivat sen vuosisatoja asuttamille alueille...Britit lupasivat rauhallisia oloja sekä juutalaisille maahanmuuttajille että Palestiinan alkuperäisille asukkaille.

- Palestiinalaisten terrorista vaietaan, terroritoimintaa kutsutaan "keinoiksi", "eri tavoiksi" tai "voimakeinoiksi", joilla palestiinalaiset ovat pyrkineet kiinnittämään huomion asemaansa:

Kalevi Ahonen etc: Historian tiet 8, (s.247):

Sodan varsinaisia häviäjiä olivat ne 700 000 palestiinalaista, jotka pakenivat naapurimaihin. Juutalaisten mukaan heitä ei pakotettu lähtemään. Katkeroituneet pakolaiset perustivat useita vapautusjärjestöjä, jotka pyrkivät keinolla millä hyvänsä nujertamaan Israelin ja saamaan maansa takaisin.

Harri Rinta-Aho etc: Historian tuulet 8, (s.205-6):

Palestiinalaiset ovat perustaneet joukon järjestöjä, jotka ovat pyrkineet eri tavoin kiinnittämään huomion palestiinalaisten asemaan. Näiden järjestöjen työtä johtamaan perustettiin vuonna 1964 Palestiinan vapautusjärjestö PLO, jonka johtoon nousi 1960-luvun lopulla Jasser Arafat (1929-2004)...Palestiinalaisten ja Israelin väliset neuvottelut olivat pitkään mahdottomia. Palestiinalaiset eivät tunnustaneet Israelin valtion olemassaoloa. Israel puolestaan kieltäytyi neuvotteluista terroristeina pitämiensä palestiinalaisten kanssa...

Sari Halavaara etc: Kaleidoskooppi (s.171):

Hamaksen kaltaiset palestiinalaisten äärijärjestöt pitivät Arafatia liian heikkona johtajana ja vaativat voimakeinojen käyttöä.

3. Vääristely, olennaisten asioiden poisjättäminen sillä seurauksella, että asiasta syntyy täysin väärä kuva

Matti J. Castrén etc: Historia ja me 8, (s.178):

Vuonna 1967 Israel yllättäen valloitti Siinain Suezille saakka, Jordanin länsirannan ja Golanin kukkulat Syyrian rajalta.

Kalevi Ahonen etc: Historian tiet 8, (s.248):

Vuonna 1967 Israel iski kaikin voimin Egyptin ja sen liittolaisten kimppuun. Maa ilmoitti toimivansa itsepuolustukseksi. Kuuden päivän sodassa Israelin panssari- ja ilmavoimat olivat täysin ylivoimaisia. Egypti menetti itäisiä alueitaan Suezia myöten. Israel valloitti myös Jordanvirran länsipuoliset alueet, Jerusalemin ja Golanin kukkulat.

Sari Halavaara etc: Kaleidoskooppi (s.169):

Suurvaltojen talous- ja aseapu kiihdytti sotia, ja niin sanotussa kuuden päivän sodassa Israel kolminkertaisti alueensa.

Kommentti: Oppikirjoille on tyypillistä, että Israelin ja arabimaiden välisten sotien syntysyyt jätetään kertomatta, mutta toistellaan, että Israel on sotien seurauksena laajentunut. Huomattavan monet kirjat jättävät täysin mainitsematta Israelin tekemät alueluovutukset, jopa Siinain luovutuksen. Kaleidoskoopin teksti on tyyppiesimerkki siitä, miten asiasta voidaan tietämättömälle antaa täysin väärä kuva, vaikka lauseessa ei sinänsä ole mitään väärää. Nuoren mielessä kuitenkin asia vääntyy helposti kuvaksi USA:sta avustamassa Israelia, joka on laajentumishaluisena käynyt sotia arabeja vastaan ja kuuden päivän sodassa noin vain kolminkertaistanut alueensa. Myös Kaleidoskooppi jättää kertomatta mm. Israelin alueluovutukset Egyptin kanssa solmitun rauhan seurauksena.

Seuraava teksti on tyyppiesimerkki tästä, sitä paitsi se sisältää asiavirheen (Egypti ei tosiasiallisesti pysäyttänyt Israelin armeijaa):

Sirkku Ahonen etc: Koulun historia 8:

Arabimaailman johtaja Egypti kävi vuoden 1948 jälkeen vielä kolme sotaa Israelia vastaan. Näissä sodissa Israel laajensi aluettaan edelleen, kunnes vuonna 1973 Egypti pysäytti Israelin asevoimat.

4. Puolueellisuus ja valheelliset rinnastukset

- YK:n päätöslauselmien toteuttamatta jättämisestä syytetään vain Israelia, vaietaan täysin päätöslauselmien sisältämistä velvoitteista arabiosapuolelle ja siitä, ettei näitä velvoitteita ole myöskään täytetty:

Anne Mattson etc: Historia nyt (s.156)

YK antoi useita päätöslauselmia, joissa se kehotti Israelia vetäytymään valloittamiltaan palestiinalaisalueilta. Israel ei ole halunnut noudattaa niitä ja lähteä miehitetyiltä alueilta.

Kommentti: Tässä viitataan päätöslauselmiin, joista keskeisin on nro 242 (22.11.1967). Oppikirja on huomattavan puolueellinen jättäessään täysin mainitsematta, että päätöslauselmassa esitetään vaatimus kummallekin osapuolelle - Israelille vetäytymisestä ja arabiosapuolelle rauhan solmimisesta ja Israelin alueellisen koskemattomuuden ja oikeuden elää rauhassa turvallisten ja tunnustettujen rajojen sisällä kunnioittamisesta. Arabiosapuolta ei myöskään ole halunnut noudattaa YK:n päätöslauselmia ja tunnustaa Israelia, solmia rauhaa ja luopua väkivallasta sitä vastaan.

- Seuraavissa esimerkeissä palestiinalaisten itsemurhaterrori ja Israelin terrorinvastaiset toimet rinnastetaan moraalisesti täysin tasavertaisiksi. Ensimmäinen esimerkki on valheellinen myös siksi, että se väittää Israelin tehneen aina kostoiskun. Esimerkiksi viimeisen intifadan aikana Israel noudatti hyvin pitkään äärimmäistä itsehillintää, kunnes keväällä 2002 itsemurhaiskujen ja niiden yritysten määrä kasvoi niin valtavaksi, että Israel aloitti operaation "Suojaava kilpi" Länsirannan terrorikeskuksiin:

Anne Mattson etc: Historia nyt (s.156)

Palestiinalaiset nousivat vastustamaan Israelin hallintoa alueillaan vuonna 1987. Tätä kansannousua alettiin kutsua intifadaksi. Itsemurhaiskut ovat seuranneet toisiaan ja niiden jälkeen Israel on aina myös tehnyt kostoiskun.

- Seuraava esimerkki antaa kuvan, että Israelin toimet ovat täysin yhtäpitävät terroristien toiminnan kanssa ja että niiden kohteina on samalla tavoin siviilit:

Matti J.Castrén etc: Historia ja me 8, (s.178):

Palestiinalaiset uskovat kuitenkin palaavansa ja voivansa perustaa oman valtion Israelin valtaamille alueille. Heidän vapautusliikkeensä PLO ja sen taistelujärjestö Al Fatah, jonka johtajana on pitkään toiminut Jasser Arafat, on tehnyt hyökkäyksiä Israeliin, ja Israelin armeija on tehnyt kostoiskuja pakolaisleireille. Terroriteot ovat kohdistuneet kummallakin puolella myös lapsiin, naisiin ja vanhuksiin.

- Seuraava esimerkki rinnastaa moraalisesti Israelin vuonna -67 tekemän yllätyshyökkäyksen ja arabimaiden vuonna 1973 Jom Kippurina tekemän yllätyshyökkäyksen:

Maria Lähteenmäki etc: Kronikka 8 (s.159):

Israelia ei ollut kyetty kukistamaan edes Neuvostoliiton tuella. Yhdysvallat olisi ainoa ulkopuolinen, jota israelilaiset kuuntelisivat. Niinpä Yhdysvallat oli saatava painostamaan Israel alueluovutuksiin. Vuonna 1973 arabiliittolaiset tekivät Israelin mallin mukaisen yllätyshyökkäyksen. Alun tappioiden jälkeen Israel kokosi voimansa ja löi suurissa panssaritaisteluissa Egyptin ja Syyrian armeijat.

5. Asenteita muokkaavat tehtävät

Sari Halavaara etc: Kaleidoskooppi (s.171)

Tehtävä: Lue Balfourin julistus. Miksi voidaan väittää, että Ison-Britannian hallituksen vuoden 1917 päätös olisi pääsyy Lähi-idän ongelmiin?

Kommentti: Oppikirja ohjaa voimakkaasti poliittiseen kantaan laittamalla oppilaat perustelemaan juutalaisen kansan oikeuden saada kansallinen koti Palestiinaan tunnustaneen Balfourin julistuksen pääsyyksi Lähi-idän ongelmiin. Tällainen poleeminen tehtävä olisi jotenkin hyväksyttävissä, jos oppilaat laitettaisiin perustelemaan myös vastapuolen kantaa, mutta ilman sitä se on mielipiteen muokkausta ja poliittisten kantojen opettamista. Esimerkiksi oppilaat voisivat perustella myös, miksi arabimaiden päätös hylätä YK:n jakopäätös ja pyrkiä sen sijaan ratkaisemaan kysymys aseellisesti voidaan nähdä pääsyynä Lähi-idän ongelmiin, siinä tapauksessa väittelytehtävä voisi olla oikeutettu.

Ystävällisin terveisin,

Varpu Haavisto