Gazan meriselkkaus

Julkaistu Kouvolan Sanomissa 4.6.2010

Gazasta on jatkuvasti tulitettu Israelissa sijaitsevia siviilikohteita asein, jotka on salakuljetettu meren kautta. Israel on siis aseellisessa konfliktissa Gazaa hallitsevan Hamasin kanssa.

Kansainvälinen merilaki toteaa seuraavaa:

1. Merisaarrot ovat legitiimi ja tunnustettu toimenpide vihollista vastaan, kun sitä käytetään osana aseellista konfliktia.

2. Saarto voidaan saattaa voimaan merellä, mukaan lukien kansainväliset vedet, niin kauan kun se ei estä pääsyä puolueettomien valtioiden satamiin.

3. Kansainvälisen merilain mukaan, kun merisaarto on voimassa, mikään alus ei voi saapua saarretulle alueelle. Tämä koskee sekä siviilialuksia että vihollisen aluksia.

4. Mikä tahansa alus joka loukkaa tai yrittää loukata merisaartoa voidaan ottaa haltuun, tai sille voidaan hyökätä kansainvälisen lain mukaan.

Israel julkisti saarron voimassa olon ja saartovyöhykkeen tarkat koordinaatit hyväksyttyjä, kansainvälisiä, ammattikäytössä olevia meriliikenteen kanavia käyttäen. Se teki myös asiaan kuuluvat ilmoitukset. Ennen pakkotoimia Israelin laivasto antoi avoimia varoituksia suoraan saartoa rikkovien alusten kapteeneille. Israel yritti ottaa protestilaivaston alukset kontrolliin rauhanomaisin keinoin pakottaakseen saarron voimaan. Koska protestilaivastoon kuului suuri määrä aluksia, tehtiin operatiivinen päätös pitää saarto voimassa tietyn etäisyyden päässä saarron alueesta. Protestoijat ilmaisivat kirjallisesti ja suullisesti selkeän aikomuksensa rikkoa saartoa. Lisäksi alusten reitti osoitti niiden selkeän aikomuksen loukata saartoa, ja samalla kansainvälistä lakia. Siksi Israelilla oli oikeus toimia myös kansainvälisellä vesialueella.

Hamas on peruskirjansa mukaisesti sitoutunut Israelin tuhoamiseen. On selvää, ettei Israel päästä tällaista laivastoa Gazaan ilman tarkistuksia. Laivojen ns. "rauhanaktivistit" tiesivät jo matkaa suunnitellessaan tämän. Aidot rauhanaktivistit eivät olisi tehneet väkivaltaista hyökkäystä aluksille tulleiden sotilaiden kimppuun. Rauhanlaivueeseen olikin ujuttautunut mukaan islamisteja, jotka aloittivat väkivaltaisuudet Mavi Marmaris -nimisellä aluksella. Naivit eurooppalaiset rauhanaktivistit olivat tn. alunperin nähneet heidät korkeintaan pittoreskina väriläiskänä porukassa, osaamatta aavistaa heidän olevan aseistettuja, valmiina tappamaan ja kuolemaan islamin puolesta.

Islamisteja kuljettanut Mavi Marmaris on alus, jonka oli hankkinut turkkilainen islamilaista pyhää sotaa ja Hamasia tukeva järjestö IHH, joka oli myös hankkinut laivalle aseita suunniteltua yhteenottoa varten. IHH-säätiö tunnetaan kv avustustyönsä ohella myös väkivaltaista terrorismia tukevana järjestönä. Sen Mavi Marmarassa olleet jäsenet vannoivat taistelevansa kuolemaan asti, ellei heitä päästetä Gazaan. Heidän taisteluhuutonsa oli "muista Khaibar". Khaibar oli viimeinen juutalaiskaupunki Arabiassa, jonka muhamettilaiset tuhosivat v. 628.

Rauhansaattueen viisi alusta suostui IDF:n sotilaitten käskyyn keskeyttää matkansa ja ohjata laivat Ashdodiin mutta Mavi Marmaris kieltäytyi, antaen ymmärtää että sen matkustajat tulevat asettumaan vastarintaan. Sotilaat, jotka nousivat laivalle, joutuivat heti väkivallan kohteeksi. Kahta sotilasta ammuttiin, yhtä puukotettiin ja muut loukkaantuivat rautatankojen ja kirveiden kanssa heiluvien iskuista. Kaksi sotilasta on edelleen sairaalassa kriittisessä tilassa. Ne laivat joissa ei tehty vastarintaa saatettiin rauhallisesti satamaan, joista avustukset tarkastuksen jälkeen viedään Gazaan.

Israel on nyt puun ja kuoren välissä. Joko se jatkaa alusten tarkastamista, tai sitten se antaa jatkossa asevirran Gazaan avautua. Ensimmäinen vaihtoehto tulee vaikeuttamaan Israelin poliittista asemaa entisestään, jälkimmäinen taas tulee aikanaan johtamaan suureen sotaan Lähi-idässä.

Jouni Suninen