Uutta tietoa "sotarikoksista"

24.3.2009

Nyt näyttää siltä, että israelilaissotilaiden paljastukset armeijan toimista Gazassa eivät olleet ainoastaan yksittäistapauksia vaan myös huomattavasti vähemmän vakavia, kuin mitä ensin uutisoitiin. Lähetämme teille suomennoksen asiaa käsittelevästä artikkelista (englanninkielinen alkuperäisteksti löytyy osoitteesta http://www.spectator.co.uk/melaniephillips/3464331/the-haaretz-blood-libel.thtml). Niiden tiedotusvälineiden, jotka ovat väittäneet Israelin syyllistyneen sotarikoksiin, tulisi kertoa myös alla oleva.

Suomen Take a Pen

suomi1@takeapen.org

http://www.takeapen.org/suomi

--------------------------------------------------------------------------------

Ha'aretzin perättömät murhasyytökset

Melanie Phillips

The Spectator

22. maaliskuuta 2009

Kuuntelin suu auki, kuinka Andrew Marr pyysi tämänaamuisessa TV-show'ssaan BBC:llä

konservatiivipuolueen ulkoasioista tiedottavaa William Hague'a esittämään näkemyksensä

Israelista tulevista aika kauhistuttavilta vaikuttavista raporteista, joissa Gazan operaatioon osallistuneet Israelin puolustusvoimien sotilaat ovat kertoneet, kuinka heidän käytännöllisesti katsoen käskettiin ampua siviilejä.

Hague vastasi:

No, nuohan ovat aivan kauhistuttavia kertomuksia. Siitä ei ole epäilystäkään. Emme vielä tiedä totuutta niistä. Mielestäni on hyvin tärkeä sanoa tämä asia. Israelin armeijan tutkimusosaston täytyy tietenkin tarkastella tätä todistusaineistoa; ja on hyvä asia, että Israelilla on edellytykset siihen, että nämä asiat tutkitaan ja vaaditaan tilille kaikki, jotka ovat vastuussa tuollaisesta käytöksestä. Mutta me odotamme... luulenpa, että kaikkialla maailmassa me odotamme, että Israel rankaisee päättäväisesti kaikkia tuollaisiin rikoksiin syyllistyneitä. Israelin on hyvin tärkeä toimia näin säilyttääkseen moraalisen arvovaltansa tällaisissa tilanteissa vastaisuudessa. Me olemme siis kaikki kauhistuneita ja toivomme, että asia käsitellään.

Tietenkin Hague muisti huomauttaa, ettei totuutta tästä todistusaineistosta vielä tiedetä. Mutta kun todistusaineistoa ei ole. Toistaiseksi ei yksinkertaisesti ole mitään, mikä todistaisi oikeaksi tai vääräksi nämä raportit sotilaiden keskustelusta, joita Ha'aretz julkaisi viime viikolla, täällä ja täällä - vain vihjailuja, huhuja ja kuulopuheita, jotka sotilaiden kouluttaja Danny Zamir on todistettavasti (lue toinen kertomus) irrottanut asiayhteydestään ja tulkinnut omista ilmiselvistä ennakkoluuloistaan käsin. Zamir on äärivasemmistolainen ja hän on ollut vankilassa kieltäydyttyään vartioimasta siirtokuntalaisia uskonnollisessa seremoniassa. Hän sanoi kyseessä olevassa tapaamisessa puhuneista sotilaista, että he kuvaavat armeijan sisäistä ilmapiiriä, jossa "palestiinalaisia halveksutaan ja väkivalta heitä vastaan hyväksytään".

Mitä sitten ovat nämä

aika kauhistuttavilta vaikuttavat raportit

ja

aivan kauhistuttavat kertomukset?

Selvistä käskyistä tappaa aiheettomasti palestiinalaissiviilejä on tasan kaksi syytöstä. Yhdestä tapauksesta kävi Ha'aretzistakin selväksi, että kyseessä oli vahinko, kun kaksi naista ymmärsi väärin israelilaissotilaiden heille neuvoman evakuointireitin ja kävelivät siksi alueelle, jossa tarkka-ampujan oli käsketty ampua. Tapauksen kertonut sotilas on lisäksi myöhemmin myöntänyt, ettei hän nähnyt tilannetta - hän ei ollut edes Gazassa tuolla hetkellä, vaan oli vain toistanut huhun ja kuulopuheen.

Toinen syytös koskee oletettavasti todellista tapausta, jossa iäkkään naisen lähestyessä armeijan yksikköä upseeri käski sotilaiden ampua hänet, koska tämä lähestyi rajaviivaa ja saattoi olla itsemurhapommittaja. Tapauksesta kertonut sotilas ei maininnut, ammuttiinko naista todella. Näyttää tosin siltä, että kyseessä on taaskin kuulopuhe, sillä hän puhui "tapahtuneen kuvauksesta". Toinen sotilas kumosikin hänen tulkintansa:

Hänen ei olisi pitänyt olla siellä, sillä ihmisten oli käsketty poistua ja siellä oli pommi-iskuja. Järkikin sanoo, ettei hänen olisi pitänyt olla siellä. Kuvaat sen kylmäveriseksi murhaksi, mutta ei se sitä ollut.

Siis kaksi hirmutekoa, jotka eivät olleetkaan hirmutekoja. Mitä muuta?

Sotilaiden väitteitä - lähes käsittämättömän sekavissa keskusteluissa, että ohjeet tappaa kaikki, jotka jäivät terroristikohteiksi merkittyihin rakennuksiin sen jälkeen, kun armeija oli käskenyt kaikkien tulla ulos, olivat ohjeet murhata kylmäverisesti. Maailmassa ei voi olla armeijaa, joka ei antaisi juuri tällaisia ohjeita tilanteessa, jossa Hamas kerskui ansoittaneensa koko alueen.

Vahingoniloisia seinäkirjoituksia oletettujen terroristien kodeissa.

Mauttomia T-paitoja, joissa ylistetään tappamista, ja jotka armeija tuomitsi välittömästi.

Rabbeja, jotka jakoivat sotilaille psalmikirjoja ja kannanottojaan konfliktista.

Siinä kaikki. Ei yhtään ainutta todennettavissa olevaa todella tapahtunutta siviilien tahallista tappamista. Ei mitään todisteita mistään tällaisista rikoksista - saati sitten mistään armeijan käskystä romuttaa taistelumääräyksensä, jotka kielsivät siviilien tahallisen tappamisen. Kun yksi sotilas väitti ilmavoimien tappaneen paljon ihmisiä ennen maajoukkojen saapumista, toinen vastasi siihen:

He pudottivat Gazaan lentolehtisiä ja ampuivat joskus ohjuksen helikopterista jonkun talon nurkkaan pelottaakseen ihmiset pois. Se toimi. Perheet tulivat ulos, ja ihmiset [siis sotilaat] todella menivät taloihin, jotka olivat aika tyhjiä, ainakin viattomista siviileistä. [oma korostukseni]

Merkillistä epäeettistä käytöstä, kun armeija näkee vaivaa tyhjentääkseen talot siviileistä ennen rynnäkköä. Sotilaiden keskustelussa oli muutakin, joka soti sitä mielikuvaa vastaan, että eettisiä ohjeita rikottiin räikeästi. Esimerkiksi:

"Olen joukkueen varajohtaja laskuvarjoprikaatin operaatiokomppaniassa. Olimme eräässä talossa ja löysimme sieltä perheen, jonka ei olisi kuulunut olla siellä. Veimme heidät kaikki kellariin ja heitä vartioi jatkuvasti kaksi sotilasta, etteivät he aiheuttaisi mitään hankaluuksia. Vähitellen välimme lämpenivät - poltimme tupakkaa heidän kanssaan, joimme kahvia heidän kanssaan, keskustelimme elämän tarkoituksesta ja Gazan taisteluista. Monien keskusteluiden jälkeen talon omistaja, yli 70-vuotias mies, sanoi, että on hyvä että olemme Gazassa, ja on hyvä, että armeija tekee sitä mitä tekee.

Seuraavana päivänä lähetimme talon omistajan ja hänen 40-50-vuotiaan poikansa kuulusteluihin. Sitä seuraavana päivänä saimme vastauksen: Saimme selville, että molemmat ovat Hamasin poliittisia aktivisteja. Se oli hieman ärsyttävää - että he sanovat, kuinka hienoa on, että olette täällä, ja sellaista, ja sitten saamme selville, että he valehtelivat koko ajan päin naamaa.

Minua ärsytti, että lopulta, kun olimme saaneet selville, etteivät tämän perheen jäsenet olleetkaan ystäviämme vaan heidät olisi ollut syytä häätää talosta, joukkueeni johtaja ehdotti, että lähtiessämme talosta siivoaisimme sen, keräisimme roskat, lakaisisimme ja pesisimme lattian, taittelisimme käyttämämme peitot, keräisimme patjat ja laittaisimme ne takaisin sänkyihin.

... "Yhtenä päivänä Grad-tyypin Katjusha-raketti osui Beersebaan ja vahingoitti melko vakavasti äitiä ja hänen pientä lastaan. He olivat erään sotilaani naapureita. Kuulimme tapauksesta radiosta, ja sotilas otti sen raskaasti - että hänen naapurinsa loukkaantuivat vakavasti. Kaveri oli siis ymmärrettävästi vähän hermona. Ei ole helppo sanoa sellaiselle ihmiselle, "Pestään tämän Hamasin poliittisen aktivistin lattia. He ovat juuri ampuneet naapureitasi Katjushalla ja yksi jalka on pitänyt amputoida" - varsinkin jos on määräyksestä täysin eri mieltä. Kun joukkueeni johtaja sanoi, "Okei, käske kaikkien taitella peitot ja kerätä patjat", sitä ei ollut helppo sulattaa. Seurasi paljon huutoa. Lopulta ymmärsin, että näin todella kuului toimia. Nyt arvostan ja jopa kunnioitan joukkueeni johtajaa tuon tapauksen takia. En usko, että mikään armeija, Syyrian tai Afganistanin armeija, pesisi vihollistensa talojen lattioita eikä taatusti taittelisi peittoja ja panisi niitä takaisin kaappeihin."

Tästä kouluttaja Danny Zamir sanoi, että

"palestiinalaisia halveksutaan ja väkivalta heitä vastaan hyväksytään".

Tästä ei mainita mitään maailman tiedotusvälineissä, vai kuinka? Luuletteko, että Andrew Marr tai William Hague lukivat näitä kertomuksia? He eivät ottaneet muuta kuin Ha'aretzin huolellisesti keksimän laiskan ja pahanilkisen pohjatekstin: huhuja ja kuulopuheita kahdesta kahden sotilaan kertomasta tapauksesta (toinen heistä ei edes ollut Gazassa) - toisessa tapauksessa oli kyseessä vahinko, toisesta ei tiedetä, kuoliko siinä edes kukaan - sekä joitain sotilaiden villejä lausuntoja, epämiellyttäviä seinäkirjoituksia, epämiellyttäviä T-paitoja sekä tuntemattomien rabbien lehtisiä, joiden sisällöllä ei ole mitään arvoa armeijassa eivätkä ne heijasta Israelin politiikkaa.

Tämä on kuitenkin vastaansanomatonta näyttöä Andrew Marrille, William Haguelle, New York Timesille, Guardianille, Independentille, BBC:lle, Setä Tuomo Israelin-haukkujalle ja muille, että nyt on todistettu (ellei sitä pystytä nimenomaisesti todistamaan vääräksi - ja miten todistaa sellainen vääräksi, josta ei esitetä minkäänlaisia todisteita?) Israelin sittenkin syyllistyneen hirmutekoihin Gazassa, ja siksi se menettää lopunkin moraalisen arvovaltansa, joka oli ennenkin hiuskarvan varassa aiempien perättömien syytösten takia, ja menettää melkein varmasti oikeutensa ylipäätään olla olemassa.

Tämä ei ole vain ennakkoluuloa. Se on keskiaikaista noitavainoa. Maailmanlaajuista sellaista.