Syyn ja seurauksen laki Lähi-idän konfliktissa

Kirje ulkoministeri Alexander Stubbille

27.12.2008

Hyvä ulkoministeri Alexander Stubb,

Luin päivän uutisista, että ette hyväksy Gazan tilanteen kärjistymistä. Ymmärrän pelivaranne rajallisuuden Suomen ulkoministerinä, mutta odotan kansalaisena, että vastaavasti ilmaisette yhtä selkeästi, miten Suomi ei hyväksy terroristijärjestö (sitä se on peruskirjansa perusteella, koska pyrkii YK:n jäsenvaltion ja itsenäisen valtion tuhoon) Hamasin edeltävää rakettien ampumista Israeliin eikä sen ns. hudna-aselevon rikkomista. Hamasin ymmärtämä aselepo, hudna, islamin mukaisena tähtää ainoastaan oman voiman kasvattamiseen Israelin lyömiseksi. Kyse Hamasilla tässä on siis aikalisästä, minkä entisenä jääkiekkoilijana hyvin ymmärrätte.

Suomen ulkoministerinä lausuntonne osaltaan tarkoittaa Hamasille (sekä muille terroristijärjestöille kuten PRC:lle, Fatahille, islamilaiselle Jihadille jne.) rohkaisua. Näin siksi, että siinä ei tehdä selvää eroa syyn ja seurauksen välille: terroristijärjestöt (itsenäisten valtioiden kuten Iranin, Egyptin, Libyan ja eräiden muiden logistisella, taloudellisella, poliittisella ja sotilaallisella tuella) pyrkivät vahingoittamaan Israelia, YK:n jäsenvaltiota, ja vetämään sen konflikteihin mukaan. Näitä terroristijärjestöjähän ei, kuten tiedämme, edes pitäisi enää Oslon sopimuksen perusteella olla olemassa, koska terroristijärjestö Fatahista lähinnä itsehallintoviranomainen PA:ksi leivottu kooste oli ja on sopimuksella velvoitettu toimialueellaan riisumaan aseista ja hajottamaan terroristijärjestöt ja muut aseelliset yhteenliittymät. Näin se ei ole tehnyt eikä vakavasti edes yrittänyt sellaista.

Kuitenkin Unionin jäsenvaltiona mekin tuemme PA:ta - ja epäsuorasti yllä kertomallani tavalla myös Hamasin toimintaedellytyksiä. Tämän vuoksi teillä on oma vastuunne sanoistanne. Kaikki väkivalta ei ole kaikkien toivomaa eikä myöskään samantasoista. Tiedätte yhtä hyvin kuin minäkin, että Israel kykenee kertaheitolla lopettamaan sitä uhkaavien terroristijärjestöjen tehokkaan toiminnan, mutta valtion ulkopoliittinen pelivara ei syistä mahdollista tällaista kovin helposti ilman ns. Simsonin optiota, jossa valtion olemassaolo olisi välittömästi uhattuna. Siksi: teidän tasapainoiset sananne sekä syyn ja seurauksen asettaminen todellisiin viitekehyksiinsä edistäisivät omalta osaltaan aidon rauhan saamista alueelle.

Tämä tarkoittaa sitä, että laillisen järjestyksen ja itsenäisen valtion uhkaaminen on aina ja ehdottomasti tuomittavaa. Arabiaa ja islamintutkimustakin opiskelleena tiedän, että Hamasin ns. draivi perustuu islamiin, ts. käytännössä uskonnolliseen vihaan Israelin olemassaoloa kohtaan. Rauhantahto edellyttää valtiomieheltä tässä siten mainitun kaltaisten järjestöjen kaiken itsenäiseen valtioon kohdistuvan toiminnan ehdotonta tumitsemista eikä ainoastaan sanoin vaan nimenomaan teoin.

Ystävällisesti,

Jouni Suonsivu