Kenellä on rauhan avaimet?

Tuleeko rauha sillä, että terroristit saavat tehdä iskuja ilman Israelin vastatoimia?


Vastine Keskisuomalaisen pääkirjoitukseen 7.10.2004, Gaza on jo tuhon partaalla

Pääkirjoitus lähtee liikkeelle olettamuksesta, että Israelin sotatoimet alkoivat ilman mitään syytä. Sinänsä olen tottunut jo siihen, että alueen valtalehti ei halua tuoda julki muuta kuin palestiinalaisen näkökulman, mutta vähintä mitä voi tehdä, on se, että linkittää tapahtumat toisiinsa, jotta lukija tietää tapahtumien kulun, syyn ja seurauksen. Dorit Benesay, 2, ja Yuval Abeva, 4, olivat leikkimässä oliivipuun alla Yuvalin isoäidin talon pihassa, kun Kassam-raketti osui pihaan. Näiden lapsien tulevaisuus otettiin heiltä hetkessä eikä palestiinalaispuoli katunut tekoaan, vaan Hamas julisti iloisena olevansa iskun takana. Isku ei ollut ainoa, vaan ohjuksia osuu Israeliin aika ajoin ja sotilasoperaatioilla estetään uusien iskujen onnistumista, kuten pääkirjoituksessa todettiinkin.

Israelin syyllistäminen rauhan saavuttamisen vaikeuttamisesta ihmetyttää. Mihin väite perustuu? Siihenkö, että rauha tulee, jos palestiinalaiset saavat ampua ohjuksia ilman vastatoimia tai tehdä itsemurhaiskuja? YK:n turvallisuusneuvoston päätös tuomita Israel oli linjassa aiempien päätöksien kanssa. Mitä ihmettelin, oli jälleen se, miksi palestiinalaishallintoa ei tuomittu, vaikka hallinnon alueelta ammutaan ohjuksia. Lehdissä kirjoitettiin seuraavaa: "Annan tuomitsi Israelin toimet Gazassa" ja "YK:n pääsihteeri Kofi Annan vetosi myös palestiinalaisiin, jotta iskut Israelia vastaan loppuisivat". Kofi Annanin viesti oli selvä, vastuu ja syy kahden lapsen kuolemaan on Israelin, ei PLO:n. En itse ihmettele Yhdysvaltojen veto-oikeuden käyttämistä, jos oikeuden jakaminen YK:ssa on näin yksipuoleinen.

Sama ongelma on ollut turva-aidan kanssa, ei turvamuurin, kuten kirjoituksessa väitettiin. Turva-aita sisältää muuria vain noin 5 %. Israel teki sotilaallisia operaatioita palestiinalaisia vastaan, kunnes lopulta päätyi ajatukseen rakentaa aita rauhanomaiseksi ratkaisuksi, aita, joka on estänyt iskuja jopa 90 %:ia. Aidan tuomitseminen eurooppalaisittain on järjetön, sillä juuri Arafatin hallinnon luvalla Egyptistä palestiinalaisten talojen rakentamiseen tarkoitettu betoni myytiin Israelille muurin rakentamiseen. Toinen järjettömyys liittyy siihen, että israelilainen Magal Security Systems on tekemässä yhteistyötä EU:n kanssa, sillä EU rakennuttaa aidan Puolan ja Unkarin rajalle, estämään laittomien siirtolaisten pääsyn Venäjältä, Valko-Venäjältä ja Ukrainasta EU:n alueelle. EU on siis valmis rakentamaan aidan siirtolaisia vastaan taloudellisista syistä israelilaisen yrityksen kanssa, mutta kieltää aidan Israelilta, jolla estetään ihmisten murhaaminen.

Uhreja on tullut neljä vuotta kestäneen intifadan aikana puolin ja toisin runsaasti. Jokainen heistä on liikaa.

Neuvotteluyhteys on kuitenkin kariutunut jo aiemmin, koska PLO:n perustuskirjassa on mm. seuraava artikla 10: "Aseellinen taistelu on ainoa keino vapauttaa Palestiina ja on siksi strategia eikä taktiikka. Palestiinan arabikansa vakuuttaa ehdottoman lujuutensa ja pysyvän päättäväisyytensä jatkaa aseellista taistelua ja marssia eteenpäin kohti aseellista kansallista vallankumousta, vapauttaa kotimaansa ja palata sinne, ylläpitää oikeuttaan luonnolliseen elämään siellä, ja harjoittaa siellä itsemääräämisoikeuttaan ja ylintä valtaa."

Hamas on samoilla linjoilla, artikla 13: "Aloitteet ja niin sanotut rauhanomaiset ratkaisut ja kansainväliset konferenssit ovat islamilaisen vastarintaliikkeen periaatteiden vastaisia. Yhdenkin  Palestiinan osan väärinkäyttö on väärinkäytös, joka on tähdätty uskontoa vastaan... Palestiinan kysymykseen ei ole muuta ratkaisua kuin jihad. Aloitteet, ehdotukset ja kansainväliset konferenssit ovat kaikki ajan tuhlausta ja turhia ponnisteluita".

PLO:n ja Hamasin palestiina on koko Israelin maa-alue, joten mistä Israel neuvottelee ja kenen kanssa? Avaimet rauhalle eivät ole Yhdysvalloilla, vaan PLO:lla. YK:n ja EU:n painostus Arafatin hallintoa kohtaan tuottaisi ehkä nopeammin kipeästi kaivatun rauhan.

H.S.

 

 

 

© www.take-a-pen.org