Kun Lähi-idässä käyneen ikääntyneen toimittajan sähköposti täyttyy pienestä keskisuomalaisesta kaupungista lähetetyistä uutistyön ohjeista, jutuntekijä ei välttämättä ole tekemisissä yksin toimivan arvostelijan kanssa. Hän on satojen muiden kollegojensa tapaan saattanut törmätä maailmanlaajuiseen vastineenkirjoittajien liikkeeseen.

Verkosto valvoo Lähi-itää koskevia uutisia, jotta Israelin kanta ja osuus tapahtumiin tulisi kerrotuksi puolueettomuuttaan vakuuttavien Israelin ystävien mielestä oikealla tavalla.

Take A Pen! -verkko toimii Suomen lisäksi ainakin Britanniassa, Espanjassa, Hollannissa, Portugalissa, Tanskassa ja Venäjällä. Sen esikuvana on jo 1980-luvulla perustettu amerikkalainen Camera, Committee for Accuracy in Middle East Reporting in America.

Camera ylläpitää laajaa verkkosivustoa, joka seuraa tarkasti amerikkalaisia televisioasemia, sanomalehtiä ja satoja yksittäisiä toimittajia. Huomauttamista ja kritisoimista riittää päivittäin, kun järjestön mukaan epätarkat tai valheelliset ilmaisut pääsevät mediaan.

"Camera tarkkailee, dokumentoi, haastattelee ja arkistoi järjestelmällisesti Lähi-idän uutispeittoa", järjestö ilmoittaa ja sen se näyttää myös tekevän. Tällaiseen toimintaan tarvitaan rahaa, mutta jäsenmaksut ovat muutaman kymmenen dollarin luokkaa.

Pikaohjeet kirjoittajalle

Median yksipuoliseen, Israelia koskevaan asennoitumiseen turhautunut henkilö saa Take-a-Peniltä pikaohjeet vastineiden kirjoittamiseen.

On tartuttava vain yhteen aiheeseen, vaikka artikkelissa olisi tusinoittain erimielisyyttä aiheuttavia väitteitä. On oltava tyyni ja kohtelias ja kirjoitettava vain asiasta. Omia poliittisia ja uskonnollisia näkemyksiä ei pidä painottaa vaan yleisinhimillisiä arvoja: oikeutta elää rauhassa, oikeutta itsepuolustukseen ja terrorismin tuomitsemiseen.

Sivustolla on esimerkkikirjeitä, joita on lähetetty muiden muassa maan suurimmalle päivälehdelle, joka on kohteliaasti vastannutkin.

Epäselväksi jää, millainen on järjestön kansainvälinen johto. "Olemme ryhmä Euroopan ja Israelin kansalaisia, jotka olemme huolestuneet kasvavasta Israel-vastaisuudesta mediassa", kerrotaan otsakkeen "keitä me olemme" alla. Järjestön jäsenet vakuuttavat, etteivät he kuulu mihinkään uskonnolliseen eikä poliittiseen järjestöön, eivät pyri vaikuttamaan Israelin hallituksen politiikkaan, eivätkä ole sen edustajia.

Esittelyyn liitetystä pienikokoisesta kuvasta voi päätellä, että vastineenkirjoittajat ovat yhteistyössä Kansainväliset Kristityt Israelin Puolesta -järjestön kanssa. Median tasapainottajia johtaa organisaation perustaja Endre Mozes.

"... Palestiinan itsehallinnon ja suurimman osan islamilaista maailmaa pystyttämä valheiden valtakunta kiihottaa omaa väestöään ennennäkemättömään vihaan", Mozes kirjoittaa.

"Länsimaiden media sulkee silmänsä sen muodostamalta uhalta koko demokraattista sivilisaatiota kohtaan."

Luotettavaa taustatietoa?

Vastineenkirjoittaja tarvitsee tietenkin oikeaa taustatietoa. Sen hankkiminen on vaivatonta seurantajärjestön linkistöjen avulla. On kunnollisiakin uutistoimistoja, kuten Israel Insider tai Mid East Truth. Israelin hallituksella ja Israelia tukevilla kristillisillä yhteisöillä on omat osoitteensa. Löytyy myös samanmielisten internet-yhteisöjä.

Ja löytyy "mediavahteja", jotka tarjoavat arvostelua, analyyseja ja esimerkkejä vääristelyistä. Tällainen sivusto on muiden muassa Palestinian Media Watch, joka on valikoinut esimerkkejä palestiinalaisten harjoittamasta vihan lietsonnasta iskelmävideoita myöten.

Toimittajalle, jonka arabiankielentaito on päässyt ruostumaan, The Middle East Media and Research Institute eli Memri on hyödyllinen väline. Se kääntää englanniksi arabilehtien juttuja ja seuraa jopa Gazan moskeijan imaamin kovia puheita.

Brittiläinen laatulehti Guardian tosin huomautti jo runsas vuosi sitten, että Memri näyttää valitsevan käännösten kohteet niin, että ne esittävät arabit mahdollisimman ilkeässä valossa. Ja kuinka ollakaan, Memrin pääjohtaja on entinen Israelin sotilastiedustelun eversti Yigal Carmon.

Vastineessaan Carmon ilmoitti instituutin toimivan sen puolesta, että arabimaailman liberaalit äänet tulisivat kuulluiksi.