Miten ja milloin Amnesty International on kampanjoinut hamasin terrroristien vangitsemien israelilaissotilaiden puolesta? Gilad Shalit, Ehud Goldwasser ja Eldad Regev ovat edelleen noiden terroristien vankeina. Onko heidän olosuhteistaan saatu mitään tietoa, onko heidän luonaan käyty, onko selvitetty, miten heitä on kohdeltu, onko heidän sallittu antaa minkäänlaista viestiä omaisilleen?  Amnesty mainostaa itseään puolueettomana ja riippumattomana järjestönä.

 

Kuitenkin kun kyseessä on Israel, on asioiden käsittelyssä ja uutisoinnissa tiettyä "tahmeutta". Esimerkkinä Hämeen Sanomien artikkeli 5.6 2007. Otsikon "Amnesty vaatii Israelia purkamaan Länsirannan muurin" alla kansainvälinen ihmisoikeusjärjestö Amnesty International vaatimalla vaatii muurin purkua ja kertoo kuinka kuinka se on aiheuttanut ns. palestiinalaisille "kuolemaa ja kärsimystä", talouden romahtamista Israelin asettamien rajoitusten vuoksi,  köyhyyttä ja epätoivoa...Armeijan tarkastuspisteet ja tiesulut aiheuttaneet kuolemantapauksia, kun ei olla ehditty sairaaloihin ajoissa.

 

Eikö puolueettoman järjestön tavoitteisiin sisälly tasapuolinen asioiden tarkastelu? Tässä tapauksessa siihen olisi kuulunut Amnestyn itsensä esittelemänä "muurittomuuden" mahdollistama terroritoiminta sekä tiesuluista läpipyrkivä pommivyönkantaja murhasuunnitelmineen tai toteuttamisineen.  Nyt uutisessa mainitaan kuin sylkäisten: "Israel torjui arvostelun..." - Simon Peresin sanomana, ei Amnestyn analysoimana. (STT-Ruters-AFP)

 

Hämeen Sanomat uutisoi 10.6. 2007 Länsi-Saharassa tapahtuvista Marokon tekemistä ihmisoikeuksien rikkomisista sekä salaisista vankiloista.  Aktivisti H`mad Hammad kertoo kokemuksistaan ja polisarion suorittamista raakuuksista. Muuri on sielläkin, onko sen purkamista vaadittu, onko kampanjoitu mediassa? Aueelle ei ole asiaa kansainvälisillä tarkkailijoilla eikä avustusjärjestöillä!  Miten Amnesty toimii, vai toimiiko, tuolla alueella ja noissa asioissa?  Entä oliko sillä osuutensa Hammadin vapauttamisessa marokkolaisesta vankilasta?

 

Olen kunnioittanut Amnestyn työtä yleensä. Sen aikoinaan puolustaessa Neuvostoliiton uskovia vankeja olin jopa liittymässä siihen jäseneksi.  Nyt esteenä sille on juuri tuo asenteissa ja tuomitsemisessa havaitsemani epätasa-arvoinen nihkeys Israelia kohtaan. Käsitykseni perustuu sanomalehdissä ja televisiossa havaitsemiini uutisiin.

 

Anja Saarinen

Hämeenlinna