Kiitos Kirkko ja Kaupunki –lehdessä (7.10.)  olleesta antisemitismiä käsittelevästä artikkelisarjasta. Haluaisin kuitenkin kommentoida Mika Aspisen väitettä, että antisemitismiin verrattava vaara on kritiikitön Israel-ystävyys, jossa nyky-Israelin politiikan arvostelu yritetään tukahduttaa uskonnollisin perustein. Paljon pahempi ongelma on kuitenkin kritiikitön Israelin tuomitseminen, joka ei perustu tosiasioihin ja tasapuolisuuteen vaan asenteeksi muuttuneeseen Israel-vastaisuuteen ja yleisen mielipiteen vahvistamiin ennakkoluuloihin. On tavallista, että Israelia arvosteleva henkilö ei edes halua kuulla mielipiteensä haastavia tosiasioita, koska se saattaisi pakottaa tarkastelemaan kriittisesti omaa mukavasti yleisen mielipiteen aallon harjalla keinuvaa moralismia.

 Jokaisen Israelia arvostelevan tulisi kuitenkin pysähtyä hetkeksi harjoittamaan itsekritiikkiä ja aloittaa tiedoistaan ja tietolähteistään. Monet Israelia arvostelevat perustavat arvostelunsa yllättävän hatarille tiedoille ja lähinnä median ja koulutietojen varaan. Valitettavasti länsimainenkaan media tai suomalaiset peruskoulun oppikirjat joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta eivät ole tämän aiheen suhteen osoittautuneet järin luotettavaksi tai tasapuoliseksi tietolähteeksi. Tämän seurauksena on perustettu useita mediakritiikkiä harrastavia järjestöjä, joiden tarkoitus on herättää keskustelua asiapohjalta ja vaatia omaa tiedonvälitystämme noudattamaan samoja eettisiä ohjeita Israelia käsitellessään kuin muussakin tiedonvälityksessä. Median valta ja vastuu yleisen mielipiteen muokkaamisessa on suuri, sen tähden meidän on oikeus ja suorastaan velvollisuus vaatia sitä noudattamaan korkeaa moraalia ja nostaa arvostelun kohteeksi siinä esiintyviä puutteita.

 Yksi suomalaista mediaa seuraava sivusto on Take a Pen! Sen suomenkieliset sivut löytyvät osoitteesta www.take-a-pen.org/suomi. Sen ja muiden vastaavien järjestöt eivät ole uskonnollisia järjestöjä eivätkä ne perustele arvosteluaan uskonnollisilla argumenteilla vaan faktatiedoilla ja yleisellä oikeudentajulla. Niiden esittämän arvostelun leimaaminen kritiikittömäksi Israel-ystävyydeksi toimii nimenomaan tarpeellisen keskustelun vaientajana.

 Israelia kritisoivan olisi syytä kohdistaa kriittinen katse myös omiin asenteisiinsa. Jos uskoo, että juutalaisvaltion toiminnan motiivina on ahneus, halu nöyryyttää ja alistaa muita, rodullinen tai uskonnollinen ylemmyydentunto, kostonhimo ja väkivallan ihannointi, on syytä kysyä, pohjautuuko tämä usko todella tosiasioihin vai tietämättömyyteen ja ennakkoluuloon.

 Israelin arvosteleminen ei välttämättä ole antisemitismiä, mutta jos se ei perustu tosiasioihin ja tasapuolisuuteen vaan ennakkoluuloihin ja asenteisiin, se ei ole kaukana siitä. Arabimaissa Israelin vastustaminen liittyy saumattomasti antisemitismiin, esimerkiksi Hamasin perussopimus on antisemiittinen dokumentti, joka leimaa juutalaiset syyllisiksi mm. molempiin maailmansotiin, Ranskan ja Venäjän vallankumouksiin, kommunismiin ja kapitalismiin ja ylipäätään kaikkiin maailmassa käytäviin konflikteihin sekä tuomitsee kaikki rauhanaloitteet juutalaisvaltion kanssa turhiksi. Suomennettuja otteita tästä sopimuksesta on luettavissa edellä mainitulla verkkosivulla.

 Israelin kritiikitön arvosteleminen luo pohjaa antisemitismille myös länsimaissa. Euroopan verisen historian pitäisi muistuttaa meitä, että meillä ei ole varaa henkiseen velttouteen ja moraaliseen ylemmyydentuntoon suhteessa juutalaisiin.

 V.H.

© www.take-a-pen.org