|
Kuka On Selityksen Velkaa?
Jörn Donner katsoi (IS pe 23.1.) asialliseksi verrata Israelin suurlähettilään toimintaa Tukholmalaisessa taidenäyttelyssä Hitlerin ja Stalinin harjoittamaan taiteen sensurointiin.
Teos "Lumikki ja totuuden hulluus" esitti viime lokakuussa haifalaiseen ravintolaan iskeneen itsemurhapommittajan hymyilevää kuvaa seilaamassa valkoisessa laivassa verenpunaisella vedellä täytetyssä altaassa. Teokseen oli liitetty runollinen teksti, joka sympatisoi terroristia ja joka päättyi sanoihin "?ja punainen näytti kauniilta valkoista vasten". Jos teos todellakin olisi halunnut surra kaikkea Lähi-idän verenvuodatusta ja sen uhreja, sen olisi pitänyt antaa kasvot myös tämän "Lumikin" uhreille, niille 21 ihmiselle, jotka kuolivat iskussa. Joukossa oli mm. nuori perhe kahden alle kouluikäisen lapsensa kanssa ja 9-vuotias poika isänsä ja isovanhempiensa kanssa - perheen
äiti jäi eloon.
Israelin suurlähettiläs ei toiminut vallanpitäjänä, ei edes diplomaattina, vaan oman selityksensä mukaan tuntevana yksilönä. Hänen reaktionsa kaipaa paljon vähemmän selitystä kuin näyttelyn tilanneen ruotsalaisisännän toiminta.
Kyseisen teoksen ottaminen näyttelyyn, joka on pystytetty kansanmurhia vastustavan konferenssin yhteyteen, on toimintana verrattavissa siihen, että joku saisi päähänsä pystyttää Myyrmannin uhrien muistotilaisuuteen patsaan Petri Gerdtille, nimittää tätä prinssi Uljaaksi ja panna tämä ratsastamaan uhriensa veressä.
Ehkä joku suomalainenkin silloin reagoisi ilman että tulisi rinnastetuksi taidetta sensuroineisiin kansanmurhaaja-tyranneihin.
V.H.
|
|
|