Hussamista ja muustakin

5.4.2004

Lauantain Turkulaisessa 3.4. ollut kolumni "Hussam halusi elää" oli tyrmistyttävä. Leena Pitkänen selittää siinä, kuinka meidän ei tarvitse jonottaa Tuomiokirkkosillalla kotiinpääsyä. Ei niin, eikä meidän tarvitse myöskään kauppaan tai ravintolaan mennessämme miettiä, palaammeko sieltä elävänä takaisin vai räjähdämmekö kappaleiksi. Meidän ei tarvitse odottaa sairaalaan pääsyä tarkastuspisteessä, eikä tarvitse etsiä (ja löytää) ambulansseista räjähteitä ja terroristeja.

Tarkastuspisteiden ongelmat on havaittu israelilaistenkin puolella ja niihin ollaan puuttumassa. Tarkastuspisteisiin pannaan vain arabiantaitoisia sotilaita ja heille on laadittu uudet käyttäytymissäännöt. Pisteisiinkin tehdään muutoksia: niihin rakennetaan käymälöitä ja kaistoja lisätään. Siitä taas, että joku israelilaissotilas nimittää palestiinalaisia eläimiksi, ei pidä vetää sellaista johtopäätöstä, että kaikilla sotilailla olisi samanlainen asenne.

Kaiken huippu oli kuitenkin turva-aidan nimittäminen keskitysleirimuuriksi! Israelilaiset eivät todellakaan sulje palestiinalaisia keskitysleireihin, he vain yrittävät estää terroristeja lahtaamasta heitä. Se tosiaan toimii: hyökkäykset niillä alueilla, joilla aita on valmis, ovat vähentyneet rajusti. Muutenkin on aivan uskomaton väite verrata juutalaisia natseihin. Onko se jonkinlaista puolustelua: "He saivat mitä ansaitsivat"?

Hussam oli jälkeenjäänyt ja koulukiusattu. Siksi hänet oli helppo suostutella itsemurhaiskuun. Sitä paitsi hänelle oli koulussa opetettu, että Israel pitäisi pyyhkiä kartalta ja että jokainen pyhässä sodassa kuollut marttyyri pääsee suoraan paratiisiin viinivirtojen äärelle ja ihanien neitsyiden seuraan. Varmaan se tulevaisuudenkuva vaikutti houkuttelevalta.

On häpeällistä, että Suomikin tukee tällaista palestiinalaislasten järjestelmällistä aivopesua rahoittamalla heidän vihaa uhkuvia koulukirjojaan. Siitä on pääsiäisen armo kaukana.

M.V.