www.takeapen.org 28/09/2020 09:10:03
  _search_fin
Click to send this page to a colleague_send_to_a_friend_fin
Click to print this page_print_page_fin

Annapolisin konferenssi

Josef Haseenin puhe Helsingissä 25.11.2007

 

Lähi-idän konfliktin osapuolten edustajat ja heidän lisäkseen suuri joukko arabimaiden ja muiden maiden edustajia neuvottelee tällä viikolla Annapolisissa konferenssissa, jonka tavoitteena on varovaisesti luoda pohjaa uusille rauhanneuvotteluille palestiinalaisten ja Israelin välisen konfliktin ratkaisemiseksi. Useimmilla kokoukseen osallistuvilla arabimailla ei ole diplomaattisia suhteita Israeliin eivätkä ne ole tunnustaneet Israelia. Kokous voi antaa toivoa suhteiden normalisoimiseksi, mutta toisaalta esimerkiksi Lissabonin konferenssiin vuonna 1991 osallistui Arafatin lisäksi paljon arabijohtajia, mutta silti positiivista kehitystä maiden suhteissa ei tapahtunut. Annapolisin kokous on kolmipäiväinen, ja kovin suuria odotuksia sen tuloksellisuudesta ei ole.

 

Eilen, sunnuntaina 25.11.2007, vietettiin Helsingin Vanhassa kirkossa Israel-juhlaa, jossa juhlapuheen piti Israelin entinen suurlähettiläs Josef Haseen aiheenaan "Rauhantekijät". Puheessaan hän käsitteli Annapolisin kokousta ja esitti oman näkökulmansa sen mahdollisuuksiin. Hänen mukaansa Lähi-idässä on valitettavasti koettu, että ihmiset saattavat puhua rauhasta mutta samaan aikaan ampua - tai jollei samaan aikaan niin seuraavana päivänä. Kaikki luonnollisesti toivovat, että konferenssi olisi tuloksekas, mutta toisaalta, jos se epäonnistuu, se voi aiheuttaa paljon turhautumista ja ongelmien kärjistymistä.

 

Haseenin mukaan kokouksessa on pelkistetysti kysymys siitä, että arabivaltiot eivät halua missään tapauksessa hyväksyä juutalaisvaltiota Lähi-idässä, ja juutalaisille taas Israelin maa on ainoa oikea kotimaa juutalaiselle kansalle. Oli hyvin vaikeaa saada erityisesti arabiosapuolia osallistumaan Annapolisiin. Siellä on nyt 30-40 edustajaa arabimaista, ja Haseen epäili suuresti, että ne olisivat tulleet sinne vilpittömästi etsimään rauhaa Israelin kanssa. Israelin huoli on, että yksin sitä painostetaan kokouksessa tekemään myönnytyksiä sen sijasta, että arabimaat ja palestiinalaisosapuoli vaivautuisivat antamaan periksi missään tai tekemään hyvän tahdon eleinä myönnytyksiä Israelille.

 

Haseen sanoi hiukan sarkastisesti, ettei kumpikaan konfliktin osapuoli ollut erityisen halukas kokoukseen, vaan että "he ovat siellä, jotta presidentti Bush olisi onnellinen". Hänen mukaansa erityisesti amerikkalaiset tarvitsevat konferenssia, ja vaikka hän uskoo motiivina olevan myös rehellinen toivo löytää ratkaisu konfliktiin, niin amerikkalaisilla on myös omat intressinsä. Haseenin mukaan heillä on paljon vaikeuksia arabimaailman kanssa ja tarve osoittaa, etteivät he ole arabivastaisia vaan taistelevat ainoastaan terrorismia vastaan. Konferenssi palvelee myös tätä päämäärää - sen pitää osoittaa arabimaille, että Bush on myönteinen arabimaailmaa kohtaan ja hyvin empaattinen palestiinalaisten asiaa kohtaan.

 

Valitettavasti konflikti ei ole ratkaistavissa pelkästään Israelin myönnytyksillä. Arabit eivät tulisi olemaan tyytyväisiä, vaikka Israel antaisi puolet maastaan ja lähettäisi kaikki Venäjältä Israeliin muuttaneet juutalaiset takaisin Venäjälle. Arabimaailma käytää Haseenin mukaan palestiinalaisongelmaa yhdistämään arabikansoja. Yhteinen viholliskuva auttaa kääntämään kansalaisten huomion pois arabimaiden sisäisistä ongelmista. Huolimatta valtavasta rikkaudesta ja maa-alasta, joka arabimailla on, ne ovat teknologian, tieteen, ihmisoikeuksien alueella kehitysmaita. Lähi-idän arabimaat ovat diktatuureja, joiden hallitusten päähuoli ei ole omien kansalaisten tai palestiinalaisten hyvinvointi vaan näiden diktatuurien vallassa pitäminen. Arabijohtajille islamistiset terrorijärjestöt ovat vähintään yhtä suuri uhka kuin länsimaissa. Heille sopii hyvin, että USA taistelee terroristeja vastaan ja että sitä voidaan sitten syyttää siitä. Mutta islamistinen terrorismi on syntynyt heidän maissaan, ja heidän tulisi osallistua sen ratkaisemiseen.

 

Haseenin mukaan palestiinalaisten ja Israelin välisen rauhansopimuksen vaikeat ratkaisemattomat kysymyksen ovat

 

1) Jerusalemin asema

 

Jerusalem on Israelin näkemyksen mukaan Israelin ikuinen ja jakamaton pääkaupunki, palestiinalaisten mukaan juuri Jerusalemin tulee olla palestiinalaisvaltion pääkaupunki

 

2)Palestiinalaispakolaisten paluuoikeus

 

Palestiinalaiset vaativat paluuoikeutta Israelin alueelle noin 4 miljoonalle Israelin alueelta vuonna 48 lähteneelle arabille ja heidän jälkeläisilleen. Israelilaiset eivät voi hyväksyä tällaista ratkaisua, koska se muuttaisi Israelin arabimaaksi, joka voisi - hiukan kärjistetysti ilmaistuna - äänestää seuraavissa vaaleissa juutalaiset ulos Israelista.

 

3) Juutalaisasutukset Länsirannalla ja Golanilla

 

Näillä alueilla on noin 300 juutalaisasutusta, joissa asuu noin 100 000 ihmistä. Palestiinalaiset vaativat, että nämä kaikki tulee karkoittaa Israelin puolelle. Israelin mukaan niiden juutalaisten, jotka haluaisivat kahden valtion ratkaisussa jäädä asumaan tulevan palestiinalaisvaltion alueelle sen lojaaleina kansalaisina, tulisi saada niin tehdä. Niiden, jotka haluavat muuttaa Israelin puolelle, tulee saada korvaus menettämästään omaisuudesta. Tämän palestiinalaisosapuoli on torjunut jyrkästi ja vaatii, että missään tapauksessa yhtään juutalaista ei saa jäädä palestiinalaisvaltioon asumaan.

 

4) Rajat

 

Tähän asti Israelin ja palestiinalaisalueiden välillä ei ole ollut virallista rajaa vaan sotien jälkeen piirrettyjä tulitaukolinjoja. Rajoista sopiminen on erittäin hankalaa, koska ei ole mitään yhteistä näkemystä, mihin historialliseen ajanjaksoon rajojen tulisi liittyä - vuoden 67 sotaa edeltäneisiin tulitaukolinjoihin vai vuoden 48 sotaa edeltäneisiin linjoihin vai vielä kauemmas, kuningas Daavidin tai Salomon aikaisiin rajoihin vai Ottomaanien imperiumin aikaisiin hallintoalueisiin.

 

Parhaimmassa tapauksessa Haseenin mielestä Annapolis voi luoda parempaa ilmapiiriä myöhemmille neuvotteluille, mutta kävi miten tahansa, hän vakuutti, että Israel on vahva valtio, joka on lujasti sitoutunut olemassaoloonsa Israelin maalla. Huolimatta konflikteista ja vaikeuksista, joiden hän huomautti olevan aina osa ihmisten kanssakäymistä - Israel tulee elämään.

 

Suomen Take A Pen

 

26.11.2007



Copyright © 2001-2010 TAKE-A-PEN. All Rights Reserved. Created by Catom web design | SEO