www.takeapen.org 18/08/2019 16:20:59
  _search_fin
Click to send this page to a colleague_send_to_a_friend_fin
Click to print this page_print_page_fin

Onko YK vihdoinkin valmis ottamaan antisemitismin vakavasti?

Otteita Anne Bayefskyn 21.6.2004 pitämästä puheesta YK:n tiedotusosaston ensimmäisessä antisemitismiä käsittelevässä konferenssissa

Bayefskyn mukaan YK:n ja juutalaisen kansan suhde on huonompi kuin koskaan. YK:sta on hänen mukaansa tullut maailmanlaajuinen antisemitismin - juutalaiseen kansaan ja sen valtioon kohdistuvan suvaitsemattomuuden - edistäjä.

 

YK:n oli määrä sitoutua suvaitsevaisuuteen ja kaikkien ihmisten ja kansojen tasa-arvoisuuteen. Vuodesta 1965 lähtien, jolloin antisemitismi päätettiin jättää pois YK:n rotuerottelua koskeneesta sopimuksesta, aina viime vuoden kesäkuuhun saakka YK on kuitenkin vaiennut antisemitismistä. Ennen tätä YK:ssa ei ole koskaan hyväksytty yhtään antisemitismiä koskevaa päätöslauselmaa eikä millekään YK:n elimelle ole laadittu yhtään raporttia juutalaisiin kohdistuvasta syrjinnästä, kun taas vuosittain on tehty useita päätöslauselmia ja raportteja, joissa kiinnitetään huomiota esimerkiksi islamin halventamiseen ja muslimien ja arabien diskriminointiin. Vuonna 2001 Durbanissa YK:n järjestämä rasismin vastainen konferenssi muuttui käytännössä maailmanlaajuiseksi antisemiittien foorumiksi.

 

Bayefsky antaa esimerkkejä juutalaisiin ja Israelin valtioon kohdistetusta syrjinnästä YK:ssa. Ainoastaan Israel on suljettu pois YK:ssa pidettävistä tärkeistä alueellista ihmisoikeuskomission ryhmäkokouksista. Kuusi yleiskokouksen yhteensä kymmenestä hätäkokouksesta on koskenut Israelia. Samaan aikaan yhtään hätäkokousta ei pidetty esimerkiksi Ruandan kansanmurhasta, jossa tapettiin noin miljoona ihmistä, tai entisen Jugoslavian etnisistä puhdistuksista, joissa kuoli kymmeniä tuhansia ihmisiä, tai viimeisten kahden vuosikymmenen aikana Sudanin hirmuteoissa kuolleiden miljoonien ihmisten takia.

 

Sama toistuu YK:n sihteeristön toiminnassa. Marraskuussa 2003 pääsihteeri Kofi Annan julkisti raportin Israelin turva-aidasta. Raportissa lueteltiin yksityiskohtaisesti mitä vahinkoa aidasta aiheutuu palestiinalaisille, mutta ei kuvattu ainoatakaan aidan rakentamista edeltänyttä israelilaisiin kohdistunutta terroritekoa. YK:n pääsihteeri tuomitsi jyrkästi Israelin kotien tuhoamisesta Gazan eteläosassa mainitsematta talojen alla sijainneita aseiden salakuljetustunneleita. Kun israelilaiset kohdistivat iskun Israelin tuhoamiseen tähtäävän Hamas-järjestön johtajaan Abdel Azis Rantisiin ilman, että isku aiheutti yhtään siviiliuhria, pääsihteeri tuomitsi Israelin. Mutta kun YK:n erityistarkkailijan raportissa vuodelta 2004 mainittiin teloituksista, joissa poliisi ampui yli 3000 brasilialaista siviiliä lähietäisyydeltä, pääsihteeri Annan valitsi vaikenemisen.

 

Yli neljäsosa komission 40 vuoden aikana hyväksymistä valtion tekemiä ihmisoikeusloukkauksia koskevista päätöslauselmista on suunnattu Israelia vastaan. Samainen komissio ei ole hyväksynyt ainoatakaan päätöslauselmaa vuosikymmeniä kestäneestä 1,3 miljoonan ihmisen siviili- ja poliittisen oikeuksien polkemisesta Kiinassa tai miljoonan naispuolisen vierastyöläisen pitämisestä Saudi-Arabiassa miltei orjina, tai silmittömästä rasismista, joka on saattanut 600 000 ihmistä Zimbabwessa nälkäkuoleman partaalle.

 

Bayefskyn mukaan joka vuosi YK:n elimiä vaaditaan tuottamaan ainakin 25 raporttia Israelin tekemistä oletetuista ihmisoikeusloukkauksista, mutta ei yhtään raporttia esimerkiksi Iranin rikollisesta oikeusjärjestelmästä, joka käyttää sellaisia rangaistusmuotoja kuin ristiinnaulitseminen, kivittäminen ja syylliseksi todetun oikean käden ja vasemman jalan amputoiminen.

 

Joka vuosi YK viettää marraskuun 29. päivää Palestiinan kansan kansainvälisenä solidaarisuuspäivänä. Tuona päivänä vuonna 1947 YK:ssa päätettiin Palestiinan jaosta, jonka perusteella Israelin valtio syntyi. Vuonna 2002 päänsihteeri Annan kuvasi tuota jakopäätöksen vuosipäivää, jota keskitysleireiltä selvinneet juutalaiset juhlivat, "murheen ja surun päiväksi".

 

Vuonna 2003 yli sadan jäsenvaltion edustajat seisoivat pääsihteerin rinnalla kartan edessä, joka kuvasi tilannetta ennen Israelin valtion perustamista ja viettivät hiljaisen hetken "kaikkien niiden muistoksi, jotka olivat antaneet henkensä Palestiinan kansan puolesta" - ja tähän joukkoon kuuluvat myös itsemurhapommittajat. Komission päätöslauselma on viimeisten kolmen vuoden aikana antanut palestiinalaisille oikeuden käyttää "kaikkia keinoja, aseellinen taistelu mukaan lukien" - mikä merkitsee synninpäästöä terrorin keinojen käytölle.

 

Tässä israelilaisten demonisoimisen ja palestiinalaisten pyhittämisen yhteydessä on selvää, ettei asian ydinkysymys ole palestiinalaisten kärsimys. YK:ssa ei nimittäin ole hyväksytty yhtään päätöslauselmaa, jossa tuomittaisiin palestiinalaisten lasten käyttäminen itsemurhapommittajina tai palestiinalaisten käyttäminen ihmiskilpinä tai se, että suuri enemmistö arabimaita kieltäytyy ottamasta vastaan palestiinalaisia pakolaisia yhteiskuntiinsa ja tarjoamista heille kansalaisuuden suomia etuja. Palestiinalaisia pidetään YK:ssa sankareina, koska heitä pidetään vastalääkkeenä sille mitä YK-lähettiläs Lakhdar Brahimi kutsui Lähi-idän suureksi myrkyksi - juutalaisen valtion olemassaololle.

 

YK:n asettaman erityisen palestiinalaisalueita koskevan tarkkailijan mandaattiin sisältyy vain velvoite tutkia "israelilaisten tekemiä kansainvälisen lain rikkomuksia", mutta ei sitä, millä tavoin palestiinalaiset rikkovat ihmisoikeuksia Israelissa.

 

YK:n logiikassa niiden, jotka eivät ole uhreja, ei myöskään pidä puolustautua. Yhä uudelleen pääsihteeri ja jäsenvaltiot tuomitsevat israelilaisten vastaukset terrorismiin laittomina. Mutta terroristijärjestön johtoportaan jäsenien tappaminen silloin kun siihen ei käytetä suhteetonta voimaa ja heidän pidättämisensä on mahdotonta, ei ole laitonta. Terroristien käyttämät talot ovat taistelutilanteessa laillisia sotilaskohteita. Väkivallaton, väliaikainen konfliktin osapuolten erottamien toisistaan turva-aidalla, joka rakennetaan haitat minimoiden, on laillinen vastaus Israelin kansanväliseen velvollisuuteen suojella kansalaisiaan ihmisyyttä vastaan tehdyiltä rikoksilta. Itse asiassa YK haluaa sitoa juutalaisten kädet selän taakse samaan aikaan kun terroristit tähtäävät heitä.

 

YK:n suosima kielikuva tästä ilmiöstä on väkivallan kierre. Tämä kierre on katkaistava, sanotaan joka kerta kun israelilainen tekee jotain. Kielikuvaksi valitaan kierre tai kehä, koska sillä ei ole alkua, mutta se murskaa toiveen rauhasta, koska se kieltää päätepisteen mahdollisuuden.

 

Kuitenkin Nürnbergin oikeudenkäynti opetti, etteivät rikoksia tee abstraktit yhteisöt tai toimijat. Antisemitismin todellisia kylväjiä ovat ne moskeijoiden saarnamiehet, jotka kehottavat seuraajiaan räjäyttämään juutalaisia. Heitä ovat ne palestiinalaisten oppikirjojen kirjoittajat, jotka opettavat uuden sukupolven vihaamaan juutalaisia ja ihailemaan heidän tappajiaan. He ovat televisiotuottajia ja virallisia tukijoita autoritaarisissa maissa kuten Syyria tai Egypti, jotka tuottavat ja levittävät ohjelmia, joissa juutalaisia kuvataan verenhimoisiksi maailmanvaltaa havitteleviksi salaliittolaisiksi.

 

Bayefskyn mukaan ehkä eniten antisemitismiä vahvistaa YK:n suosima suuri valhe, jonka mukaan arabien ja Israelin konfliktin ydinongelma on palestiinalaisen maan miehitys. YK:n omaksuman revisionismin mukaan miehitys tapahtui tyhjiössä. Mutta itse asiassa Israel miehittää maata, jonka se sai haltuunsa puolustussodassa, johon sen naapurit sen pakottivat yrittäessään tuhota sen. Se on miehitystä, jonka israelilaiset itse ovat toistuvasti yrittäneet saada loppumaan neuvotteluin pysyvistä rajoista. Se on miehitystä, jossa Israelin itsenäinen oikeusjärjestelmä tarkoin seuraa kaikkia mahdollisia väärinkäytöksiä. Mutta viime kädessä se on tilanne, josta vastuussa ovat ne palestiinalaiset arabit ja muslimiveljet, jotka torjuvat juutalaisten itsemääräämisoikeuden. He ovat vanginneet palestiinalaisen siviiliväestön omien väkivaltaisten ja juutalaisvastaisten pyrkimystensä panttivangeiksi.

 

YK:n kykenemättömyys nähdä ja käsitellä tämä mädännäisyys toiminnassaan tekee mahdottomaksi organisaation onnistumisen tasa-arvon, ihmisarvon tai demokratian edistäjänä.

 

Bayefsky uskoo, että konferenssi saattaa olla käännekohta. Kuitenkin hänen mukaansa vasta tulevaisuus osoittaa, tapahtuuko todellisia muutoksia: hyväksyykö yleiskokous päätöslauselman antisemitismistä, julkaiseeko YK vuosittaisen raportin antisemitismistä, tehdäänkö antisemitismistä tärkeä kysymys, nimitetäänkö asialle oma tarkkailija.

 

Koko puheen voi lukea englanninkielisenä osoitteessa

http://www.icej.org/cgi-local/view.cgi?type=headline&artid=2004/06/23/301149569

 

Käännös: Suomen Take a Pen

 

*Anne Bayefsky on vanhempi tutkija Hudsonin instituutissa ja Kolumbian yliopiston lakitieteen apulaisprofessori.



Copyright © 2001-2010 TAKE-A-PEN. All Rights Reserved. Created by Catom web design | SEO